Paavo Nurmi Marathon juostu 20.8. / Paavo Nurmi Marathon Ran 20.8.

 

 

Heippa kaikki!

Nyt on juostu Paavo Nurmi Marathon Suomen kuvankauniissa Turussa Aurajoen varrella! Tapahtuma oli 30. pidetty juoksu ja pidettiin tänä vuonna kaksipäiväisenä 20.8.-21.8. elikkä perjantai ja lauantai päivinä. Perjantaina juostiin miesten ja naisten 5 km ja 10 km. Oma alkuperäinen suunnitelmani oli 10 km/M luokka, mutta loukkaantumisen jälkeen ja viikkojen passiivisuuden jälkeen tein oikean päätelmän siitä että kannattaa minun siirtää luokkani 5 km/M ja minun samalla täytyy myöntää että 5 km on matkoista minulle rakkain.

Aurajoki, läheltä tapahtumapaikkaa.

Kisatoimisto sijaistsi Turun kaupunginteatterin kupeessa, ja sieltä haimme lähtönumeron, kirjekuoren ja tietenkin kisapaidan.

5 km / 10 km lähtö ja maali kisatoimiston edestä.

Pukuhuoneet ja varusteidensäilytys sijaitsivat Paavo Nurmi Stadionilla . Kuvia en ottanut sieltä, koska kentällä oli urheilijoilla harjoitukset menossa ja paikalla sattui olemaan joitakin tunnetumpiakin henkilöitä, enkä nähnyt mitään syytä lisätä heidän paineitaan. Pääsimme siis tutustumaan tarkemmin kyseisen urheilustadionin tiloihin. Pientä sählinkiä tietysti oli ja uskoisitteko, että ensikertalaiselle kyseisen urheilustadionin urheilukäyttäjänä oli tunnelma todella sähköinen! Minusta tuntui ihanalta päästä tutustumaan stadioniin sisältäkäsin ja pienen jännityksestä johtuvan sählingin jälkeen onnistuin löytämään tilat ja jättämään varusteet juoksijanumeroani eli 5552 vastaan. Varustesäilytys oli stadionin portailla, laukkuun laitettiin nippusiteellä kiinni juoksijanumero.

Haaga Run 2021 14.8. onnistuin jännittäessäni tekemään muutamia amatöörivirheitä, jotka kyllä ovat tuikitavallisia, joten eipä niistä kannata huolestua, mutta korjasin ne Paavo Nurmi Marathonille. Kengännauhojen kiinnipysyminen on minulla aina ollut ongelma johtuen jalkojen muodosta ja nauhojen liukkaudesta: joko ne pysyvät tai eivät (kirurgisolmu, umppari, juoksijasolmu... testattua) pysy kiinni. Joskus pysyvät kiinni kauniin 20 km hölkällä ja joskus ei. Niinpä tein sen, mitä usein ei suositella: pistin nauhalukot jotka olivat peräisin kotimaisista:

- Sports Lace, lukollinen kengännauha, www.salesline.fi

ja sellaiset löysin Triplan Prismasta ihan 5 euron hinnalla. Suosittelen lämpimästi! Kestivät juoksun hyvin, nauhat pysyivät juuri niin kireän ja kenkä tukevasti jalassa. Aion käyttää näitä jatkossakin, enkä lähde arpomaan että kestääkö tämä ja tuo solmu vai ei.

Juoksukenkinä oli minulla Adidas Solar Drive 19, joihin olen mieltynyt ja muuten omasin mustat Adidaksen juoksushortsit. Paavo Nurmi Marathonin virallinen tapahtumapaita oli toki hankittava, koska se on myös mitä mainioin tekninen urheilupaita ja todella hyvän tuntuinen puettuna päälle. Olin ostanut sen etukäteen, mutta paikalta saattoi myös saada 9,9 € ostettua uuden.

 

Virallinen tekninen tapahtumapaita.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan sellaisen, jos joskus suuntaatte Turkuun kuntoilemaan, kokemaan tai kisaamaan tapahtumaan.

Viimein 20.8.2021 klo 20.00 oli meidän juoksijoiden yhteislähtö. Saimme aurinkoisen ja ihanan vielä lempeän viileän juoksukelin. Itse vammojenikin takia ja fasciitis kivun, marssimurtuman ja nilkkakivun takia sekä keuhkojen astmaattisten ongelmien takia menin taaimmaisiin ryhmiin. Ajattelin mielessäni että "Ei sankaritekoja, jos aiot juosta vielä tänä vuonna. Antaa kärjen vetää ja pidetään vauhti mieluiten pienenä että ei hajoa paikat".

Meitä juoksijoita oli lähdössä joitain satoja ja kun lähtökuulutus tuli, niin noin 1 min 39 s kesti ennen kuin pääsin liikkeestä huolimatta maaliviivalle ja siis virallinen ajantotto alkoi. Alussa minulla oli hengityssuojain kasvoillani COVID19 ohjeistuksen mukaan noin 500 m verran ja myöhemmin pääsin heittämään sen roskiin. Alku oli kuten odottaa saattaa, kärki lähti vetämään varovaisesti koko porukkaa ja miltei 400 m sain kävellä ripakasti, enkä viitsinyt lähteä juoksuun kun riitti kävelytahti. Se oli tietenkin hyväksi ja sain samalla hieman lämmiteltyä mikä oli juuri oikea strategia, kuten huomasin kivuiltani.  

Juoksun aikana oli tunnelma katossa! Osaa tuli yleisöä muutaman oluen jälkeen tsemppaamaan juoksijoita suoraan juoksijoiden alueelle ja oli erilaisia tempauksia muilta henkilöiltä  itse juoksun aikana. Reittihän oli kuvan kauniin Aurajoen varrella, kiertäen vanhan Kakolanmäen eli Kakolan Vanki-mielisairaalan vierestä.

5 km / 10 km juoksujen tapahtuma- ja reittikartta.

Vaikka en alunperin ajatellutkaan sitä, niin ei juoksija mahda luonteelleen mitään. Ensin ohitin ne, joidenka tahti ei selvästikään sopinut omaan suunnitelmaani ja sitten löysinkin sopivan jänisporukan. Edessäni juoksi 5 kpl urheilullista nuorta naista, joidenka tahti oli juuri mitä ajattelin että selviän vammoitta tästä. Samalla alkoi myös toinen jäniksen metsästämistä, joka jatkui noin 1 km verran ja Kakolan vieressä olevan loivan ylämäen kohdalla pääsin viimein ohittamaan erään nuoren herrasmiehen joka meni sivumpaan ja näytti kädellä että "Mene vain ohi!". Joten nykäisin kevyesti ylämäkeen, toisin kuin oli suunnitelma ollut. Tästä noin 300 m jälkeen käytävällä pyyhälsi lapsi lastenpyörällä ohi huutaen: "Hyvä! Jaksaa, jaksaa!". Minä huudahdin tilanteesta huvittuneena että "Tuossa on tuleva Valmentaja!". En vitsaillut. Jos pieni lapsi löytää tuollaisen innon kannustaa tai yllyttää juoksijoita, niin kyllä on persoona oikea siihen asiaan siltä kannalta katsottuna.

4 km merkin jälkeen alkoi minulla ensimmäinen tarve räkäistä, jonka teinkin tyylipuhtaasti rättiin - keuhojeni limaisuus oli siis näinkin paljon merkittävästi vähentynyt, mikä antaa minulle rohkeutta uskoa että saan vielä < 20 min/5 km ajat takaisin ja tulee kestämään keuhkot kovempaakin tahtia.

Noin 400 metriä kun oli jäljellä koko juoksusta kamppailin vielä erään toisen herrasmiehen kanssa sijoituksesta. Kumpikin läähätti ja huohotti haluttomana päästämään toista ohi. Sain kuitenkin voimavaroja pieneen nykäisyyn ja ohitin hänet sekä ylitin viimeisen kumpareen edessä ja tulin maalisuoralle. "Katsojat kannustavat juoksijoita loppukiriin..." kuului kuuluttajalta. Minä ryhdyin kiihdyttämään tasaiseti ja maalissa todettiinkin että "Hyvä loppukiri!". 

Väsynyt, mutta onnellinen minä Paavo Nurmi Stadionin pukuhuoneessa!

Tulokset yllättivät minut. Juoksin 46 s nopeammin kuin Haaga Run 2021:llä. Ammattivalmentajien kirjallisuus ennusti tätä, vaikka en itse tätä odottanut. On nimittäin myös tunnettua, että mitä epätoivoisempi tai hankalampi tilanne on, sitä enemmän juoksijaluonne löytää sisäisesti voimavaroja suoritukseensa. Sijoitukseni oli kokonaisuudessan 46/82 juoksijasta 5 km:lla ja 26/38 miestensarjassa eli sain kuntoilullisesti aikas hyvän sijoituksenkin, mitä en tosiaan odottanut. Yhteenveto löytyykin alla olevasta lomakkeesta, jonka nappasin tulospalvelusta.

 Päätin, että Paavo Nurmi Marathonilta minut löytää myös seuraavana vuonna. Oli tapahtuma niin motivoiva ja kanssa juoksijat olivat ihania! 💓💓💓 Tapahtumassa oli aitoa juoksu-urheilun tuntua, aitoa urheilua eikä sellaista kuin nykyään vaikuttaa toisinaan ihmisillä menevän. Suomeksi, kilpailu oli niin urheilullista ja asiallista kuin vain saattoi olla. Alla on tämän vuotinen mitali edestä ja takaa vielä tarkemmin niille, jotka ovat kiinnostuneet asiasta:

Niin, loppumatka sujui viimeisellä bussilla Turusta Helsinkiin Turun linja-autoaseman laiturilta no 1. kello 22.15 Vainion linjalla, joka oli mitä ammattimaisin ja parhaimmasta päästä oleva asiakaspalvelultaan sekä ajotaidoiltaan. Olin lopen uupunut. Minä en kestävyysjuoksun jälkeen, tapahtumissa itse mielelläni aja edes polkupyörää, koska yleensä aina olen jossakin puolittain horrosmaailmassa, vaikka Hesassa pyörällä ajankin. Haaga Run 2021:n jälkeen meinasin ajaa kaarteessa ulos eräässä kohdassa ja totesinkin että "Näinkö paljon voimavaroja kului todellisuudessa ?". Niinpä nytkin näin vilahtaen omiani, suoranaisesti hallusinaatioita, joista paras oli kun olin taas Helsingissä, pitkänenäisinä joitakin ihmisiä ja bussin kyydissä hetken aikaa tieviivat ruohonkorsina ja säikyin että ajetaanko tässä nurmikolla! 😅 

Linja-autossa, kello 22.15, matkalla kotiin, väsyneenä, uupuneena ja iloisena!